Lean loki

Virkatut ja neulotut huivit ovat edelleen huippusuosittuja!
Kaupoissa niitä näkyy vaikka minkämoisia, ja tulee näkymään jatkossakin, sillä asusteet kuuluvat osana vaatemallistoja. Käsityömaailma on mukana tässä huumassa ja antaa mahdollisuuden toteuttaa itse hittiasusteensa. Blogeissa myös huomaa huivien suuren suosion. Yleispätevällä huivi sanalla tarkoitan asustetta joka voi olla minkä muotoinen tai kokoinen tahansa esim. pitkä, kapea, leveä, kolmio tai neliö. Huivi on helppo asuste jolla voi halvalla ja helposti piristää perusvaatetustaan. Minulla hyllyt notkuvat kaikensorttisia huiveja, joten taidan olla vähän huivifriikki.
Tämän pinkin Kitten Mohairista tehdyn kolmiohuivin tein kokeilumielessä, kun näin jossakin kaupassa kivan virkkausmallin. Joskus kokeilut tuottavat suoraa tulosta tai sitten niistä kehittyy ihan omia virityksiä. Joku voi ajatella, ettei "ruutia kannata uudelleen keksiä", mutta mielestäni omien neule- ja virkkausmallien kokeileminen on hauskaa. Aloitin huivin tekemisen pitkästä sivusta (=kuvassa yläreuna) ja virkkasin yhden kuviokerran. Lanka hupeni tai laiskuus iski, joten jatkoin vain keskiosan virkkaamista. Malli osoittautuikin hyväksi, sillä kapeat sivuosat on helpompi pyöräyttää niskan takaa ja solmia edestä. Perinteiset hapsut korvasin virkatuilla "lenkkihapsuilla". Höyrytyksen yhteydessä kippurat lenkit sai kauniisti ojennukseen.
Teillä on taitoa, joten kokeilkaa rohkeasti ja kokekaa hetki Pelle Pelottomana!

Vastaan tässä kommenteissa olleeseen kysymykseen mitoituksista ja kaavojen sarjomisesta.

Pidän itseäni suht normaalikroppaisena, mutta silti ylä- ja alaosani ovat eri kokoiset ja pituutta on liikaa. Vaatteiden istuvuus ja pituudet tuovat tällöin ongelmia. Tältä pohjalta isojen tyttöjen vaatteiden mitoitus on vielä ongelmallisempaa. Mitoitus ja sarjominen tehdään yleensä perusmittataulukoiden pohjalta, jolloin yksilöllisiä vartalon eroja ei voi huomioida. Mittataulukossa on määritelty naisen mitat, keskipituus ja oletettu tapa pyöristyä. Missään taulukoissa ei huomioida miten ryhti vaikuttaa vaatteen istuvuuteen. Katsokaapa peilistä omaa sivukuvaanne ryhdikkäänä ja länässä, niin huomaatte vaikutuksen. Vaatteen yleiset väljyysvarat eri kokoihin on määritelty, mutta taitava mallimestari voi viimekädessä vaikuttaa isokokoisen vaatteen muotoiluun. Vaateteollisuudessa olleena tiedän, että vaate, joka istuu sekä pieni-, että isorintaiselle, kapeaharteiselle ja raamikkaalle j.n.e. on mahdoton yhtälö, ellei kyseessä ole se kuuluisa "kaapu".
Modan tyylikoulun jakku tehtiin yksilöllisesti Päivin mittojen ja vartalotyypin mukaan, joka on pienirintainen, kapeaharteinen ja pyöreäselkäinen. Kaavoitus ja sarjominen on toteutettu siltä pohjalta. Jakun olkalinjaa korostamaan on kaavaan varattu hieman tilaa olkatoppauksilla.
Neuleen kaavoitus on kuitenkin helpompaa kuin kangasvaatteiden, sillä neule myötäilee vartaloa ja antaa periksi. Kangasvaatteiden mitoituksessa on samat lähtökohdat, kuin neuleissakin ja isojen kokojen mittasuhdeongelmat ovat samat. Suosittelen, että mitatkaa itsenne ja rohkeasti kavennatte tai levennätte kaavaa niin saatte itsellenne sopivankokoisen vaatteen. Se vaatii uskallusta ja taitoakin, mutta kun tuntee oman kroppansa niin on helpmpi toimia jatkossakin.

Pohjoismaissa on muuten käytössä toisenlainen mitoitus kuin Euroopassa, jossa naiset ovat pieniä ja siroja. On olemassa myös uusittu mittataulukko, jossa erilaisille ja kaikenkokoisille naisille on omat kokomerkintänsä. Luulisin, että se on vaateteollisuudelle ja kauppiaille liian kallis ja vaikea toteuttaa?

Tsemppiä neulomiseenne ja ompelemiseenne ja antaa kaikkien kukkien kukkia!

Lankaa ja ompelukoneita voi myydä näinkin, suoraan torikauppiaalta. Samalla, kun ostaa päivän ruuat voi täydentää myös lankavarastojaan. Lankavalikomat ovat tietenkin rajalliset. Voihan olla, että jossakin päin Suomea tapahtuu näin?
Sitten langanmyynnin huippuvuosien Pariisissakin vähentyi lankaliikkeet ja lankaosastot. Positiivisena asiana voi todeta, että nykyisen globaalin neulomisboomin myötä
on myymälöitä taas syntynyt uudelleen. Ilahduttavasti on myös Suomessa lankaliikkeet lisääntyneet. Kiitos siitä kuuluu teille, aktiivisille käsityön harrastajille. Kysyntä luo tarjontaa, joten rohkeasti vaan kauppiaan luo toivomuksia esittämään, hyötyhän on silloin moleminpuoleinen.

Suunnittelijan homma on vähän kaksjakoista, mutta ei kuitenkaan ihan skitsofreenista.
Nyt kun ulkona sataa lunta niin minä suunnittelen kesäneuleita. Samalla tavalla kuluttajankin
ajatukset ohjataan kesään, sillä kaupathan ovat jo täynnä uusia kesävaatteita.
Onneksi lomareissuni keskelle kesää auttoi orjentoitumaan oikeaan sesonkiin.
Kaikesta tästä johtuen Lean lokissa esittämiäni talvisia neuleasusteita ei ole esillä MODAssa.
Kesällä kun taas suunnitellaan syksyn neuleita on uudet ideat jo mielessä.
Monelle muotilehdelle väärä vuodenaika tulee kalliiksi, sillä kesän vaatteita on luonnollisesti
parempi kuvata kesässä, joten kuvausmatkat ovat toimituksen arkipäivää.

Ideoita MODAn kesäneuleisiin tarttuu hihaan elävästä elämästä, lehdistä, elokuvista, ilmiöistä, kaikesta siitä mistä trendiennusteita kasaavat yrityksetkin materiaalinsa koostavat. Suunnittelijan silmät ja mieli ovat viritetty jatkuvalle vastaanottavalle asemalle. Ympäristö, muukin kun muotiympyrät, on tärkeä virikkeiden antaja. Työmatkat muotimessuille ja muodin meccoihin antavat uusia ideoita ja avartavat mieltä. Tiedon tulvasta pusertuu aikanaan lopulliset suomalaiselle tarkoitetut MODAn neuleet.

Mitä mieltä olette, pitäisikö mallien suhteen pistää jäitä hattuun vai antaa palaa vaan?

Lean lokissa tulen jatkossakin näyttämään maailmalta otettuja kuvia, jotka liittyvät muotiin ja neuleisiin.
Siis näissä merkeissä, näkemisiin!

Tässä teille poimittavaksi suuren muotikaupungin luovuuden hedelmien satoa.

Ettei vaan kuvan asukokonaisuus ollut aitoa Chanelia. En nyt ole ihan varma muistanko oikein.

Voisihan täällä kylmässä Suomen maassa tähän tapaan elävöittää perin arkisia villahousuja. Harmi vaan, että ne jäävät silloin piiloon.

Kuten huomaatte tietokoneeni on kunnossa! Jess! En malta lopettaa kuvien lähettämistä. Varastossa on vaikka kuinka paljon.

Tässä ensimmäiset terveiset Pariisin ikkunagalleriasta:

Suomenkieltä (kirjoitusvirheellä) on keksitty käyttää tuotemerkkinä. Se on kyllä ollut markkinoilla jo jonkin aikaa, joten kukaan suomalainen ei ole ottanut nokkiinsa sanan käytöstä. Tuskinpa olisi pitänytkään?

Luulisi, että olisi omasta maastakin löytynyt sanoja?

Alla olevaan kuvaan lisäselostusta. (Jatkossa kai pitää opetella menemään ns. pers edellä puuhun, niin kuvatkin tulevat oikeassa järjestyksessä). Minä en ole, ettekä te, värisokeita. Kuvan pipo on vihreänkirjava. Tämä versio syntyi kun myös mieheni halusi samanlaisen kun pojalla. Kun korvanlämmittäjät kääntää ylöspäin niin pipo on suht normaalin kotsan näköinen.

Kuten huomaatte, kutsun näitä päähineitä vähän miten sattuu. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Teiltä niitä löytyy varmaan lisää?

Edellä esitetyn punaisen hatun tarina alkoi jo
pari hattua sitten. Ensin pojalleni tuli lämpimän
päähineen tarve ja syntyi kirjava harmaasävyinen
pipoversio, terästettynä korvanlämmittimillä.
Lauri-poika ei nähnyt tekoprosessia, eikä valmista
kotsaa, joten piti vain luottaa omaan vaistoon. Pipo
on ensin tehty ihan tavalliseksi lätsäksi, ja viimeiseksi
lisätty korvanlämmittimet. Ne voi purkaa pois, jos
mieli tekee. Lisuke on virkattu eri korkuisia pylväitä
niin, että takana se on matala ja vastaavasti korvien
kohdalla leveä. Kun läppien kulmat taittaa hieman
ylöspäin, niin on kuin lentoon lähdössä.
Pipon malli muistuttaa muuten entisaikojen kypärän alla
pidettävää suojapäähinettä. Sopii hyvin myös
nykymaailman talviharrasteiden kypärän alle.

Tässä vielä takaa koko komeus.
Läpät voi somasti sitoa nyöreillä ylös, jos kylmä vaan sallii.
Hattu on virkattu paksusta jo poistetusta Novitan langasta, jonka nimikin on postunut päästäni. Lippa ja niskan kautta kiertävät korvaläpät on ensin virkattu ja niiden päälle on ommeltu tuplaTangosta neulotut turkisosat.
Piilossa läpän alla on päälle ommeltu kukkakuvio.

Kuten huomaatte taustalla häämöttää paloista virkattu keittiön sohvatyyny. On hauska tehdä helppoja sisustusjuttuja. Jämälangoille tulee näin myös käyttöä.

Neulesuunnittelijankin pää palelee. En ole kuitenkaan jäätynyt pystyyn, vaan hattumallina toimii varapääni.
Tämän hatun tein ihan tarpeeseen. Minun korvani eivät tykkää kylmästä, joten tein oikein kunnon suojavarustukset niille. Malli on perinteinen nikita-karvahatun sovellutus, jonka neuletoteutuksen näin jossakin ulkolaisessa lehdessä.
Tämä on tämmöinen ekoversio, ilman turkiksia.
Totuuden nimessä taitaa oikea turkis maatua paremmin, kuin tekokuituinen hapsulanka.

Tässä koko komeudessaan lupaamani kuva sliparilla varustetusta Daavidin patsaasta.
Aika kauan hän kyllä sai patsastella Aatamin asussa, kunnes sai lämmintä päälleensä.
Eikös vaan, että hienolla herralla pitää olla myös sanomalehti kainalossaan. Patsas on pieni,
joten lankakin on ohutta virkkauslankaa. Minipalmikot koristavat neuletta, sillä patsaskin haluaa elävyyttä pintaan.