Lean loki

Haastettujen lista ei kyllä nyt pidä paikkaansa. Sori vaan. Homma jäi vähän kesken, sillä joillekin oli haaste jo tullut ja joillekin en saanut tietoa haasteesta. Enkä osannut laittaa linkkiä. Siis jatkan harjoituksia myöhemmin.

Lähden talvilomalle, joten miettikäätte vaan kummallisuuksianne, sillä kyllä te joskus tulette haastettua. Tämä ei ole piilokamera, mistä pääsee eroon pelkällä nauramisella.

Seuraavat haastetut ja heille ilmoitetut blogit:
nurin kurin, Kaija kutoo, Tiinan päivä, Neulavaara ja vyyhtien kätköistä.

Tässä lupaamiani kummalisuuksia, joita piti oikein miettimällä miettiä.
Huomasin, että muutkin haasteen saajat tunsivat olonsa niin perin normaaleiksi.
Mikä on oikeesti kummallsta tai vaan pinttynyt tapa?
Kyllähän niitä sitten alkoi löytyä, vaikkakin monia kummallisuuksiaan ei ehkä haluakaan löytää.

Haasteeseen kuuluu kirjata kummalisuusmeemin säännöt, eli: Haasta seuraavat 5 blogia kertomaan viidestä kummallisuudestaan. Haastajan tulee kertoa kenet 5 on haastanut jatkoon.

Tässä näitä tulee:

1. Neuloin sliparin matkamuistona tuodulle nakulle Daavid-patsaalle, josta todisteena tulee kuva myöhemmin. Eipähän poloinen palele enää Suomen talvessa.

2. Hattujen ostaminen, vaikka en niitä aina käyttäisikään. Hassunhauskat, hienosti tehdyt, edulliset ja kauniit korihatut tarttuvat kaupassa käteen, kuin kärpäset liimapaperiin. Kuvittelen kyllä käyttäväni niitä, mutta käytäntö ja teoria ovat eri asia. Joskus ne ovat seinällä rivissä ihailtavana.

3. Sisustusinnon siirtyminen WC:n puolelle. Ylimääräiselle taululle löytyi sopivasti paikka pöntön yläpuolelta ja valaistu joulutähti antoi muuten niin arkiseen paikkaan uutta tunnelmaa. Jouluvalo on vaihtunut jo arkisempaan lamppusarjaan, joka aikanaan varastoidaan auringonvalon alta pois.

4. Liikennevalojen vihreän valon hokemista mielessäni tai hiljaa ääneen, "vihreä valo, vihreä valo", kun ajan letkassa tuttua valo-ohjattua tietä. Liian syvällinen ajattelu vie helposti huomion
ja punaisten valojen vaihtumista ei huomaa. Vihreän valon hokeminen pitää valppaana, vaikka ajattelisikin muuta.

5. Aina ennenkuin laitan kotioven kiinni tarkistan onko avain kassissa, vaikka sisällä olisin juuri sen tarkistanut. Joskus koko kassi on pitänyt tyhjentää, kun se on valunut jonnekin papereiden ja muun kaman alle. Niinpä, nämä muodikkaat isot pussukkakassit!!

Oli ihan hauska sukeltaa itseensä. Toivottavasti teille käy samoin.

Koskaan ei tunnu olevan sää oikea, ainakin kuunneltuani ihmisten puheita. "Voi kun ei ole oikeaa talvea" ja kun on "liian kylmä". Kivaahan olisi, jos olisi sopivan kylmää. Ihanaa ainakin on kun on valoisampaa. Huomaatteko, tuli taas puhutta säästä, niinkuin viimeksikin. Se on kai sitä englantilaissuomalaista small talkia.

Hui, sain haasteen kertoa 5 hassuinta tapaani. Vastaan kyllä, mutta mietin niitä vielä. Vaikeaa, sillä tunnen olevani tosi tylsä.

Rakas tietokoneeni saa edelleenkin osakseen sadattelua. Sen verran ongelmavyyhti on auennut, että tiedän sen pitävän kirjoittamaani tekstiä roskapostina: heh, heh!
Liian tiukat palomuuriasteukset tai jotakin sinnepäin.Voin käyttää veljeni "fiksumpaa" tai "sallivampaa" konetta, joten odottelen rauhassa asian ratkeavan jotenkin. Kommentteihinne pystyn kyllä vastaamaan.
Onko muuten jollakin ollut samanlaisia ongelmia? Please help me!
Eniten minua harmittaa, kun en voi liittää blogiini kuvia omista näperryksistäni.

Puikot ja virkkuukoukku ovat olleet minullakin ahkerassa käytössä, sillä olen itse tehnyt tulevaan MODA 2/06 neuleita. Itse asiassa enemmänkin, sillä osa niistä kuvattiin jo reippaasti viime vuoden puolella. Viimeiset rutistukset ovat meneillään, sillä ens viikolla on kuvaus ja loput tekstit pitää olla valmiina.
Joskus suunnittelemani malli voi olla semmoinen, että tuntuu helpommalta tehdä se itse kun laskea ohjeet ja antaa se toiselle tehtäväksi. On se neuleen tekeminen minullekin joskus yhtä fiilailua ja löydän lopulta parhaimman ratkaisun vasta kokeilemalla. Maltti on valttia siinäkin, sillä ei se eka kerta aina ole paras vaihtoehto. Kaunis ja oikein mitoitettu tavallisen- ja raglanhihan istutus vaatii testaamista. Yleensä koeompelen yhden hihan kiinni ja katson onko se hyvä päällä.
Jos se vaatii korjaamista niin ekun purkamaan. Suurin ongelma, lähinnä ohjeentekijä Irja Mäkisellä, taitaa olla minun muistiinpanojen tulkkamisen kanssa. Onneksi Irja on ammattilainen omalla alallaan, ja tuntee minun tuherrukseni.

On vähän tyhmä puhua neuleista, joita ette näe vielä vähään aikaan ja joista en voi kertoa vielä enempää. Kun lehti ilmestyy 7. maaliskuuta, niin kerron mitkä neuleet tein.

Nyt villaiset neuleet pääsevät oikeuksiinsa. Käyttäkää niitä, sillä kohta talvi on ohi!!

Tänään ulkona ei voi enää olla harmaampaa. Yksi aurinkoinen päivä piristäisi kummasti.
Ei tarvitse kaukaa hakea mistä syystä suomalaiset ovat kukkeimmillaan kesällä?
Toisaalta, jos meillä olisi ainainen kesä osaisimmeko arvostaa sitä samalla tavalla?

Se siitä säästä!

Hypätään heti asiasta viidenteen:
Tieto asioiden, esineiden ja rakennusten historiasta lisää kummasti niiden mielenkiintoa.
Esim. jokin vanha, kuuluisa ja hieno linna herää kummasti henkiin, kun tietää miten siellä elettiin ja pukeuduttiin. Joka aikakautena on seurattu "muotia", porvarit edellä ja kansa perässä.

Tieto esineiden historiasta nostaa myös niiden tunnearvoa. Isoäidiltä peritty kahvikuppi sisältää monta muistoa. Huonoin homma on se, että säilyykö kuppi ehjänä jälkipolville.

Räsymatoissa on historiaa metritolkulla. Ne ovat täynnä käsinkosketeltavia muistoja. Ennen vanhaan vanhoja vaatteita ei viety kirpparille tai hyväntekeväisyyteen, vaan niiden toinen elämä alkoi maton muodossa keittiön lattialla. Maton raidoista voi löytää rakkaan kesäpaidan kuvioita tai lempi yöpuvun raitoja. Ikävä kyllä matto ovat kulutustavaraa, joten niiden historiakaari ei yllä monen sukupolven yli. Olisi suotavaa, että räsymattoja arvostettaisiin enemmän. Samaa toivottiin lokin kommentissakin.

Tämän viikon Nyt-liitteessä (s.6) kerrotaan viidestä taiteilijasta ja mikä heitä kiehtoo käyttämissään raaka-aineissa. Artikkelissa taiteilija Anu Tuominen on kuvattu pannulappuvuoren takana. Hän kerää pyöreitä ja värikkäitä pannulappuja taideteoksensa materiaaliksi. Hänkin arvostaa pienessä pannulapuissa olevaa historiaa. Mahtaa olla komea näky, kun hän asettelee seinälle muutaman sadan pannulapun värikkään kokonaisuuden. Pannulapputeoksia on näemmä ollut esillä ennenkin, sillä Tuominen sanoi huomanneensa, että katsojat etsivät seinältä oman suosikkinsa, oli se sitten koristeellinen tai kärähtänyt.

Näin tässä tuli taas todistettua, että käsityöt ovat kulttuurihistorillisesti taiteellisesti tärkeitä!
Mutta tämän me jo tiesimmekin.

Onko sinulla historiallista tavaraa tallessa?
Onko säästynyt, tai säästyykö jälkipolville mitään?

Kiitos kommenteista!
Minun mielestäni sukkia voi edelleenkin kutoa. Sanat ovat vain sanoja. Pääasia että tulemme ymmärretyiksi. Murrealueet ovat asia erikseen ja muutenkin vähän kuuma peruna puitavaksi. Olen ollut vieressä todistamassa, kun kinastelevat sanasepot soittivat Suomen kielitoimistoon varmistaakseen juuri sen oikeaoppisen sanonnan. Onneksi kieli kehittyy eikä aina ole vaan yhtä ja ainoaa totuutta.

Minulla on paljon oppimista sanoissa ja tässä "ihanassa" tietotekniikassa. Opin vielä antamaan erillisiä kommentteja teillekin.

MODAn Tyylikoulun jakun pituudesta on käyty keskustelua. Voisiko joku kertoa mistä kommentissa kerrottu keskustelufoorumi löytyy?

Liittyen vielä tyylikouluun:
Suosittelen A-vartaloisen lyhyen jakun pituuden ulottuvan juuri pepun leveimmän kohdan yläpuolelle tai alapuolelle. Jos jakku loppuu juuri leveimpään kohtaan se yleensä leventää kokonaiskuvaa. Tyylikoulun jakun malli on supernaisellinen ja siihen sopii lyhyempi pituus.
Joku toinen jakkumalli, joka ulottuu pepun alle on myös hyvä pituus.

Me naiset olemme eri pituisia. Sekin vaikuttaa jakun pituuden valinnassa. Jos lyhyempi valitsee pitkän jakun on yleisvaikutelma yleensä raskas.

Olkaa kuitenkin huoleti. Vaatekaappinne ei mene uusiksi näiden ohjeiden takia.
Pukeutuminen ei ole näin yksinkertainen asia. Myös siinä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Lopullisen valinnan teette Te, minä yritän auttaa valinnassanne.

Olen muuten elämäni ensimmäistä kertaa aikeissa kutoa kangaspuilla.
Kunhan ensin puut saadaan siskoni kanssa kasaan.

Odotan jännityksellä "puikkarointia"!?, tai "sukkulointia"?.

Kaikille käsityön ystäville onnea ja menestystä vuodelle 2006.

Joulu meni ja Uusi Vuosi tuli. Täällä ollaan taas kuulolla pitkästä aika.

Luin jostakin, että vuoden vaihtuminen tai oma syntymäpäivä on psykologisesti tärkeä hetki ihmiselle.
Uudenvuoden lupaukset ja päätökset, alkava vuosi uusine haasteineen on käänekohta elämässä. Uusi sivu aukeaa uudelle vuodelle.

Muistan, kun kouluaikana oli kiva kirjoittaa uusi vuosilukema vihkoihin.
Nykyään minulle vuosi vaihtuu huomaamattaan.

Tässä vähän selitystä sille:
Toimin neulesuunnittelijana teollisuudessa yli 10 vuotta. Malliston suunnittelu alkoi tutustumalla uusiin lankoihin ja väreihin jo reilu vuosi ennenkuin tuotteet olivat kaupoissa. Lankojen kehrääminen, mallistojen tekeminen ja myyminen, sekä niiden valmistaminen veivät oman aikansa.
Tämän takia teollinen suunnittelija elää samaan aikaan montaa sesonkia. Mennyttä, olevaa ja tulevaa.
Nykyään puolivuotinen kevät/syksy sesonkiajattelu on monelle yritykselle historiaa.
Kansainväliset, esim. H&M ja Zara, ja ehkä kotimaisetkin vaatemerkit pukkaavat uusia tuotteita ulos viikoittain. Johtaminen, resurssit ja logistiikka joutuvat koville. Puhumattakaan firmojen suunnittelijoista, jotka ovat kuin nykypäivän "ennustajaeukkoja". Se sanottakoon, ettei heidän itse tarvitse kaikkea ennustaa ja keksiä, sillä suunnittelun avuksi valmistetaan runsaasti kansainvälisiä trendiennusteita.

Nyt on ilmestynyt uusi MODA, joka on muuten ilman muovikelmua (=voi selata kaupassa) ja isomman kokoinen, kuin ennen.

Aikataulut MODAssa eivät ole samankaltaiset, kuin yllä esitetyssä neuleteollisuudessa.
Osaa lehden neuleista aloitettiin suunnitella ja toteuttaa jo alkusyksystä ja loput valmistui syksyn/alkutalven mittaan.Ennen tätä operaatiota oli tietenkin käsityölankojen kehrääjät ja markkinoijat ahkeroineet lankauutuuksien ja uusien värien kimpussa jo hyvän aikaa.
Hoidin osan neulekuvauksien järjestelyistä ja tekstien kirjoittamisesta, esim. s.12-15, ja 16-19. Kuvauksia tehtiin syksyn ja talven mittaan.
MODAssa alkoi uusi tyylikoulun s. 56-57 , jossa minä olen "opettajana". Sen neulesuunnittelu ja kuvaus oli joulukuun alkupuolella. Samaan aikaan MODA 2/06 suunnitelmat ja osa kuvauksista ovat edenneet omaa tahtiaan.
Kuten huomaatte, lehden toimittaminen on määrätietoista tekemistä. Samanlaista tuotteen rakentamista, aikatauluineen kaikkineen, kuin mikä tahansa teollinen esine.

P.S. Lehdessä oli mielenkiintoista asiaa s.52, koskien kädentaitoja.

Tässä selitystä sille, miksi minulle vuoden vaihtuminen ei ole enää uuden odotusta. Psykologisesti tärkeä päivä minulle on varmaankin sitten minun syntymäpäiväni. Se vaan sattuu olemaan keskellä kesää jolloin kaikki on kivaa ja aurinkoista muutenkin. Ei valiteta, vaan

pusketaan lumisadetta ja tuulta päin iloisella mielellä!