sunnuntai, helmikuuta 12, 2006
Alla olevaan kuvaan lisäselostusta. (Jatkossa kai pitää opetella menemään ns. pers edellä puuhun, niin kuvatkin tulevat oikeassa järjestyksessä). Minä en ole, ettekä te, värisokeita. Kuvan pipo on vihreänkirjava. Tämä versio syntyi kun myös mieheni halusi samanlaisen kun pojalla. Kun korvanlämmittäjät kääntää ylöspäin niin pipo on suht normaalin kotsan näköinen.
Kuten huomaatte, kutsun näitä päähineitä vähän miten sattuu. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Teiltä niitä löytyy varmaan lisää?