Lean loki

Kommenteista huomaa, että villasukkien neulojat ymmärtävät niiden hienouden. Käsitöiden opetuskin tuntuu olevan taidokkaiden opettajien hallussa. Hyvä näin!

Vuoden alussa, opiskeluuni liittyen, tutkin neuleen historiaa. En voi olla kertomatta tässä yhteydessä tiivistelmää siitä, sillä sen kautta opin arvostamaan neulomista entistä enemmän.

Historian kirjojen mukaan neulominen on alkanut 0-luvulla. 400- ja 500-luvulla Egyptistä on löydetty sukka, joissa sandaalia varten isovarvas on neulottu erikseen. Neulomistekniikka oli silloin vähän erilainen. 1200-luvulla neulottiin sukkaa sukkapuikoilla, eli ilman saumaa. 1500-luvulla Henrik VII ja muotitietoinen Erik IV käytti silkkisukkia, tuontitavaraa. Euroopassa neulominen oli tarpeellinen tulonlähde köyhille. Henrikin tytär Elisabeth I oli viluinen linnassaan ja halusi villaiset sukat. Hän loi sukkamuodin ja niin suuren kysynnän, että miehet, naiset ja lapset joutuivat töihin. Samaan aikaan keksittiin alkeellinen neulekone ja Suomessa tehtiin vasta lapasia kinnasneulatekniikalla. 1600-luvulla otaksutaan suomalaisten oppineen neulomistaidon. Köyhiä kansalaisia kehoitettiin silloin tienaamaan verorahojaan sukanneulonnalla.
Vuonna 1664 Suomessa neulottiin 2000 paria sukkia ja 1700-luvulla myyntiin 20 000 paria.
1700-luvulla neulesukat kuuluivat lähinnä kansalaisten juhla-asuun. 1739-1760 Naantalissa toimi "naisvoimainen" sukkakutomo. Sukkia arvostettiin niin paljon, että vainaja haudattiin villasukat jalassa. Perunkirjoissa mainittiin vainajalta jääneet neuleet ja puikot. Ruotsissa neulottiin jo liikaa, sillä se haittasi jopa maanviljelystä. Puseroiden neulominen ja virkkaaminen kehittyi samaan aikaan. Tehtiin kornäsin-, vöyrin- ja tikkuripaitaa. Jussi- ja anttipaidan oletetaan kehittyneen 1914. Lama-aikaan 1930 neulominen toi taas lisätuloja monessa maassa. 1950-luvulla alkoi tämän päivän Suomen käsityöperinne, joka jatkuu edelleen.

Jos aihe kiinnostaa, lukekaa enemmän a.o. kirjoista.
Lähteinä käytetty Sydämmenlämmittäjä ja tikkuripaita- Perintisiä neuleita Suomesta ja Eestistä. Mirja Almay, Marketta Luutonen, Kyllikki Mitronen. (1993) Tammi.
Koreaa virkkaamalla. Marketta Luutonen, Anna.Maija Bäckman, Gunnar Bäckman.Arkmedia. (1997) Vaasa.

Toivottavasti historianpläjäys ei uuvuttanut!
Minusta ainakin on mukava tietää, että jatkan näin pitkää perinnettä. Eipä taida monikaan tämän päivän neuloja tätä tietää. Tai miten on?

Yllättäen oma koneeni toimii ja mahdollistaa kirjoittamisen. En tiedä mitä olen tehnyt tai olenko tehnyt mitään.

Se, miksi minä puhun neulomisesta enkä kutomisesta, johtuu muinoin saadusta ojennuksesta.
"Lea etkö sinä tiedä, että kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan ja neulalla ommellaan". Oikeastaan aika loogista.

Olen neulonut elämäni aikana tosi vähän villasukkia. Sain niitä aikoinaan anopilta joululahjaksi. Hän oli taitava ja ahkera tekemään, joten niitä oli riittävästi koko perheelle. Oma äitini neuloi lapasia, joten niitäkään ei minun tarvinnut tehdä.

Joitakin vuosia sitten katsoin lehdestä sukanteko-ohjeita ja ajattelin, että "älyttömän hieno tekele toi sukka". Upea muoto ja hyvin oivallettu tekotapa. Keräsin kasaan kaikki n.s. vanhentuneet Nalle sukkalangan värit ja eikun raitoja suunnittelemaan.
Sain sukat nopeasti valmiiksi ja olin suhteellisen tyytyväinen aikaansaannoksiini, mitä nyt toinen sukka taisi olla pienempi. Kun vaan löydän ne jostakin niin kuvaan ne, jotta näette raidoituksen.
Tosi on kuitenkin, että anopin napakoita sukkia ei kyllä mikään voita.

Luin juuri uusimmasta MUOTO-lehdestä monelle bloggaajalle tutun Stitch´n Bitch kirjan esittelytekstiä. Sen tekijä Debbie Stoller on samaa mieltä sukan hienoudesta ja hän sanookin sen olevan edelleen neulemuotoilun aatelia. Suomessa on aina osattu neuloa sukkia, enimmäkseen tarpeeseen. Niiden arkisuus on varmaankin syönyt tietoisuutta muotoilun aatelisuudesta.

Viime jouluna neuloin pojalleni lahjaksi villasukat, sillä hän oli käräyttänyt nuotiolla ainokaiset sukkansa. Joten oli hyvä, että olin harjoitellut. Kerta laakista sukat eivät onnistuneet, sillä koko tuotti vähän ongelmia. Ohjeen mukaan neulottuna ne olisivat sopineet lähinnä jättiläiselle, joten pura, pura tyttörukka.

Kuulin jostakin, että nykyään koulun käsityötunneilla tehdään helpompia neuletöitä, kaulaliinoja ja pipoja. Sukanteko on tosi vaikeaa aloittelijalle ja se voi lannistaa niin, että harrastaminen tyssää alkuunsa.
Kommenteissanne oli vastaavanlaisia kokemuksia, mutta onneksi niistä oli päästy yli.

Ajattelin kokeilla seuraavaksi pitsipintaisten sukkien neulomista. Kun jalkoja paleltaa olisi mukava vetää jalkaan hempeänväriset ja södet sukat. Ajatuskin lämmittää mieltä. Katsotaan nyt miten aikomuksen käy. Minulla niitä aikomuksia pakkaa olemaan enemmän kuin tehtyjä töitä.

Jääkö teille muille bloggaajille mikään aikomukseksi?

Mukavat asiat kannattaa pistää kiertoon.

Ilahduin naapurilta saadusta joulutervehdyksestä. Viinipullo oli saanut itsetehdyn tonttulakin. Idea on vanha, mutta lahjan saajalle uusi. Lahja on saatu viime vuonna, mutta senhän te pullon tyhjästä sisällöstä varmasti jo huomasittekin.
Vikkeläsorminen voi vielä täydentää pukinkonttiaan samaa ideaa käyttäen. Putelihan voi olla vaikka hyvää oliiviöljyä, maustettua viinietikkaa tai itsetehtyä mehua. Pullosta vaan mitta ja langantähteet käyttöön.

Tämä on nyt sitten ensimmäinen Lean lokin kuva. Onneksi juniori auttoi. Näissä merkeissä jatketaan.

Hyvää viikonloppua ja maltillisia joulutouhuja.

Kiva tunne kun olette lähettäneet niin mukavia kommentteja.
Lannistavina hetkinä ne pistävät tsemppaamaan tämän tekniikan kanssa. Lainakoneella vielä kirjoitellaan, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa valkene.

Odottelen innolla, että saan laitettua Lean lokiin kuvia. Tänään toivon saavani siihen apua, kuten myös kommenteissa oleviin toiveisiin. Ensimmäisen kuvan jälkeen lupaan että niitä tulee, sillä minusta ainakin on hauskempi lukea kuvilla terästettyä tekstiä. Olen enemmän silmillä näkijä, kun lukija. Ehkä siitä johtuen tuli muinoin valittua tämä ammatti.

Olen ollut huolissani suomalaisten käsityötaidoista ja niiden jatkuvuudesta. Koulussakin käsityötunteja vähennetään kokoajan. Korjatkaa, jos olen väärässä?
Mutta teidän blogeja lukiessani en todellakaan ole enää huolissani.
Uskon, että teidän taidot ja innostus tarttuu takuuvarmasti lähipiiriinne, käsityötunneista huolimatta. Miten muuten olette oppineet mahtavat käsityötaitonne? Koulussa, kotona, kavereilta...?
Minun kohdalla tuntuu hassulta, että koulussani ei ollut käsityönopetusta ollenkaan, mutta tässä sitä vaan porskutellaan luovassa käsityöammatissa. Äitini ja isosiskoni peesissä opin taitoni.
En halua panetella kouluani, se oli luovuuteen kannustava ja muutenkin ihan hyvä.

Ehkä työni (ja malttamattomuuteni) takia tykkään tehdä kotona nopeita käsitöitä. Puseroita paksuhkoilla langoilla, paksuilla puikoilla (= 4-8) tai koukulla. Nro 3 puikot ja siitä alaspäin ovat kauhistus. Toki pieniä asioita voi tehdä pienemmillä puikoilla. Ihailen niitä, jotka osaavat ja jaksavat tehdä vaativia neuleita ohuista langoista. Jättipuikoilla tulee nopeasti, mutta niiden käyttöalue on vähän suppea.
Mutta vanha totuus pätee neulomisessakin, että "yks tykkää äidistä, toinen tyttärestä".
Malleja teen mielelläni kaikenkarvaisista langoista.

Aika rientää, täytyy mennä. Palataan.

Sain juuri kuulla, että Lean loki näkyy blogilistalla.

Hauskaa! Ja vielä hauskempaa, kun kommentteja oli jo tullut. Kiitos kaikille!

Täytyy heti myöntää, että lokin perustamisessa jouduin pyytämään apua Modan asiantuntijalta, Katrilta. Ilman häntä tämä olisi jäänyt haaveeksi. Olen edelleen asiantuntijan ja lainatietokoneiden armoilla, sillä oma kotikoneeni takkuilee.
Näistä syistä pahoittelen etukäteen, jos käyntini eivät ole säännöllisiä.

Olen mielestäni onnellisesa asemassa, kun voin tehdä mieleistäni työtä. Neuleiden suunnittelu, tilkkujen neulominen, uusiin lankoihin ja väreihin tutustuminen ei tunnu oikeastaan aina edes työltä. Huonoin puoli siinä on, että aikaa ja energiaa ei aina riitä omaan neuleharrastamiseen. Kesälomilla tulee ahkerimmin tartuttua "omiin" puikkoihin. Silloin iskee päälle vain tunne, että "täytyy saada tehdä käsillä jotakin". Nytkin maalla on oma lankakori odottamassa inspiraation yllättämää emäntää.

Toivottavasti ette pahoita mieltänne, kun en edellä esittämistäni syistä lähetä kuvia omista neuletöistäni yhtä ahkerasti kun te muut.

Ajattelin kirjoittaa Lean lokissa asioista, jotka liittyvät neulesuunnittelijan arkeen ja elämään.
Sehän on minun todellisuuttani. Ymmärrettävistä syistä Moda-lehti, jonka kanssa teen yhteistyötä, tulee lokissani mainittua moneen kertaan. Toivottavasti se ei häiritse. Ilman näitä mainintoja loki jäisi torsoksi.

Nyt työ kutsuu, mutta jatkoa seuraa.

Kirjaudun sisään lokiini ja teidän mieliinne näillä alkusanoilla, hyvät neuleihmiset!

Täydennän lokikirjaani neulemaailman vesillä aina kun inspiraatio yllättää tai kun mukava aihe syntyy. Kipparoidessani tätä Lean loki-"venettä" haluaisin pitää neulemaailman oikeassa kurssissa ja pinnalla vielä pitkään, pitkään...

Luin, että neuleihmiset ovat sosiaalisempia kuin muut. Sen huomaa blogisivujen määrästä ja aktiivisesta käytöstä. Haluaisin tulla mukaan tähän blogimaailmaan, ja toivotan teidät tervetulleeksi minun, neulesuunnittelijan, maailmaan.