perjantaina, joulukuuta 16, 2005
villasukista
Yllättäen oma koneeni toimii ja mahdollistaa kirjoittamisen. En tiedä mitä olen tehnyt tai olenko tehnyt mitään.
Se, miksi minä puhun neulomisesta enkä kutomisesta, johtuu muinoin saadusta ojennuksesta.
"Lea etkö sinä tiedä, että kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan ja neulalla ommellaan". Oikeastaan aika loogista.
Olen neulonut elämäni aikana tosi vähän villasukkia. Sain niitä aikoinaan anopilta joululahjaksi. Hän oli taitava ja ahkera tekemään, joten niitä oli riittävästi koko perheelle. Oma äitini neuloi lapasia, joten niitäkään ei minun tarvinnut tehdä.
Joitakin vuosia sitten katsoin lehdestä sukanteko-ohjeita ja ajattelin, että "älyttömän hieno tekele toi sukka". Upea muoto ja hyvin oivallettu tekotapa. Keräsin kasaan kaikki n.s. vanhentuneet Nalle sukkalangan värit ja eikun raitoja suunnittelemaan.
Sain sukat nopeasti valmiiksi ja olin suhteellisen tyytyväinen aikaansaannoksiini, mitä nyt toinen sukka taisi olla pienempi. Kun vaan löydän ne jostakin niin kuvaan ne, jotta näette raidoituksen.
Tosi on kuitenkin, että anopin napakoita sukkia ei kyllä mikään voita.
Luin juuri uusimmasta MUOTO-lehdestä monelle bloggaajalle tutun Stitch´n Bitch kirjan esittelytekstiä. Sen tekijä Debbie Stoller on samaa mieltä sukan hienoudesta ja hän sanookin sen olevan edelleen neulemuotoilun aatelia. Suomessa on aina osattu neuloa sukkia, enimmäkseen tarpeeseen. Niiden arkisuus on varmaankin syönyt tietoisuutta muotoilun aatelisuudesta.
Viime jouluna neuloin pojalleni lahjaksi villasukat, sillä hän oli käräyttänyt nuotiolla ainokaiset sukkansa. Joten oli hyvä, että olin harjoitellut. Kerta laakista sukat eivät onnistuneet, sillä koko tuotti vähän ongelmia. Ohjeen mukaan neulottuna ne olisivat sopineet lähinnä jättiläiselle, joten pura, pura tyttörukka.
Kuulin jostakin, että nykyään koulun käsityötunneilla tehdään helpompia neuletöitä, kaulaliinoja ja pipoja. Sukanteko on tosi vaikeaa aloittelijalle ja se voi lannistaa niin, että harrastaminen tyssää alkuunsa.
Kommenteissanne oli vastaavanlaisia kokemuksia, mutta onneksi niistä oli päästy yli.
Ajattelin kokeilla seuraavaksi pitsipintaisten sukkien neulomista. Kun jalkoja paleltaa olisi mukava vetää jalkaan hempeänväriset ja södet sukat. Ajatuskin lämmittää mieltä. Katsotaan nyt miten aikomuksen käy. Minulla niitä aikomuksia pakkaa olemaan enemmän kuin tehtyjä töitä.
Jääkö teille muille bloggaajille mikään aikomukseksi?
Se, miksi minä puhun neulomisesta enkä kutomisesta, johtuu muinoin saadusta ojennuksesta.
"Lea etkö sinä tiedä, että kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan ja neulalla ommellaan". Oikeastaan aika loogista.
Olen neulonut elämäni aikana tosi vähän villasukkia. Sain niitä aikoinaan anopilta joululahjaksi. Hän oli taitava ja ahkera tekemään, joten niitä oli riittävästi koko perheelle. Oma äitini neuloi lapasia, joten niitäkään ei minun tarvinnut tehdä.
Joitakin vuosia sitten katsoin lehdestä sukanteko-ohjeita ja ajattelin, että "älyttömän hieno tekele toi sukka". Upea muoto ja hyvin oivallettu tekotapa. Keräsin kasaan kaikki n.s. vanhentuneet Nalle sukkalangan värit ja eikun raitoja suunnittelemaan.
Sain sukat nopeasti valmiiksi ja olin suhteellisen tyytyväinen aikaansaannoksiini, mitä nyt toinen sukka taisi olla pienempi. Kun vaan löydän ne jostakin niin kuvaan ne, jotta näette raidoituksen.
Tosi on kuitenkin, että anopin napakoita sukkia ei kyllä mikään voita.
Luin juuri uusimmasta MUOTO-lehdestä monelle bloggaajalle tutun Stitch´n Bitch kirjan esittelytekstiä. Sen tekijä Debbie Stoller on samaa mieltä sukan hienoudesta ja hän sanookin sen olevan edelleen neulemuotoilun aatelia. Suomessa on aina osattu neuloa sukkia, enimmäkseen tarpeeseen. Niiden arkisuus on varmaankin syönyt tietoisuutta muotoilun aatelisuudesta.
Viime jouluna neuloin pojalleni lahjaksi villasukat, sillä hän oli käräyttänyt nuotiolla ainokaiset sukkansa. Joten oli hyvä, että olin harjoitellut. Kerta laakista sukat eivät onnistuneet, sillä koko tuotti vähän ongelmia. Ohjeen mukaan neulottuna ne olisivat sopineet lähinnä jättiläiselle, joten pura, pura tyttörukka.
Kuulin jostakin, että nykyään koulun käsityötunneilla tehdään helpompia neuletöitä, kaulaliinoja ja pipoja. Sukanteko on tosi vaikeaa aloittelijalle ja se voi lannistaa niin, että harrastaminen tyssää alkuunsa.
Kommenteissanne oli vastaavanlaisia kokemuksia, mutta onneksi niistä oli päästy yli.
Ajattelin kokeilla seuraavaksi pitsipintaisten sukkien neulomista. Kun jalkoja paleltaa olisi mukava vetää jalkaan hempeänväriset ja södet sukat. Ajatuskin lämmittää mieltä. Katsotaan nyt miten aikomuksen käy. Minulla niitä aikomuksia pakkaa olemaan enemmän kuin tehtyjä töitä.
Jääkö teille muille bloggaajille mikään aikomukseksi?
# posted by Lea P. @ 16.12.05 
Comments:
<< Home
Pääni ja lankavarastoni on täynnä entisiä aikomuksia... Ja tuleviakin...
# posted by 
: perjantaina, joulukuuta 16, 2005
: perjantaina, joulukuuta 16, 2005
Luin mielenkiinnolla kirjoittamaasi sukka-asiaa. Itse olen intohimoinen sukan neuloja ja olen myös sitä meiltä, että sukka on nerokas keksintö! Vaikka teen paljon muutakin ja melkein aina myös isompia neuletöitä sukka on aina se minun lempityöni. Siinä on ihana kokeilla pienessä muodossa kaikkea mahdollista; väriyhdistelmiä, kirjoneuletta ja pitsimalleja. Olen ammatiltani tekstiilityönopettaja ja 7-luokan neuletyö on meillä ainakin täällä Porissa sukka ja ihme kyllä ne sukat tulee kuin tuleekin valmiiksi. Eilen kun tytöt saivat sukkansa kotiin he halusivat ne heti jalkaansa! Ehkäpä se heille vaikean työn valmiiksi saaminen tuo sitten sitä suurempaa onnistumisen iloa kuin vaikkapa helpon kaulahuivin valmistuminen. 8.luokalla olen sitten sanonut heille, että saavat purkaa sukkatraumojaan irroittelemalla ja suunnittelemalla oman työnsä taitojensa mukaan käyttäen nykypäivän ihanien lankojen mahdollisuuksia ja se on sitten helppoa kun se sukka kavennuksineen kaikkineen on tehty!
Hyvää joulua!
Hyvää joulua!
# posted by : lauantaina, joulukuuta 17, 2005
: lauantaina, joulukuuta 17, 2005
Olen aloittanut kouluni -86, ja meillä neulomisen opettelu taidettiin aloittaa kolmannella luokalla, jolloin tehtiin pikkuinen nukke (tosi yksinkertainen). Neljännellä vuorossa oli kaulaliina ainaoikeaa, viidennellä lapaset, kuudennella sukat ja seiskalla kynsikkäät. Työt siis vaikeutuivat asteittain.
Koulussa neulominen oli melkoista tuskaa, mutta kotona tein barbin vaatteita ja se oli tosi kivaa!
Koulussa neulominen oli melkoista tuskaa, mutta kotona tein barbin vaatteita ja se oli tosi kivaa!
# posted by : sunnuntaina, joulukuuta 18, 2005
: sunnuntaina, joulukuuta 18, 2005
Villasukkien lisäksi toinen vähättelyn kohteeksi joutuva, minun mielestäni, on räsymatto. Hyvin suomalainen tekstiili, hyvin kansanomainen, jokapäiväinen ja tavallinen, mutta silti usein niin kovin upea räsymatto. Joka onneksi muutama vuosi sitten pääsi parrasvaloihin muutamilla ulkomaisilla sisustusmessuilla. Nähtäväksi jää, nouseeko villasukka kotimaisin voimin uuteen uskoonsa, vai tarvitaanko siihenkin vetoapua ulkomailta.
# posted by : maanantaina, joulukuuta 19, 2005
: maanantaina, joulukuuta 19, 2005
Minä tein ensimmäisen sukkani seiskaluokalla, koska kuuennella sain päähäni olla teknisissä töissä :) Ja varsin ihanat sukat ovatkin, oikeaa pässinpökkimää(lainaten erästä juuri ilmestynyttä sukkakirjaa), löytyy kääntövarsi, vahvistettu kantapää ja sädekavennus. Opettaja kiltisti neuvoi joka vaiheessa. Hyvän opettajan opissa vaikeammatkin asiat onnistuvat. Sukat ovat vieläkin säilössä ja hyvä kuntoiset.
Jos kaikki aikomukset valmistuisivat minulla ei olisi 25kg lankaa kotona ;) Täällä blogimaailmassa ideoita suorastaan sataa niskaan, aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkea toteuttamaan...
Mä oon tehnyt räsymaton ;) Joka on joka päiväisessä käytössä...
Jos kaikki aikomukset valmistuisivat minulla ei olisi 25kg lankaa kotona ;) Täällä blogimaailmassa ideoita suorastaan sataa niskaan, aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkea toteuttamaan...
Mä oon tehnyt räsymaton ;) Joka on joka päiväisessä käytössä...
"Lea etkö sinä tiedä, että kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan ja neulalla ommellaan". Oikeastaan aika loogista.
Voihan sen niinkin ajatella, mutta oikeastaan kieli ei ole niin yksinkertaista. Loogista olisi, että neulalla neulotaan, kuten jotkut yhä sanovat. Kutominen taas on ennen voinut tarkoittaa mitä tahansa kerroksittain etenevää työtä, eli on voitu kutoa vaikka savupiippua. Mielestäni jokainen voi aivan hyvin käyttää itselleen sopivia nimityksiä, turha kenenkään yrittää muuttaa puhettaan vaikka monet sanoisivatkin toisin. Murre-erojahan nämä paljolti ovat, puhumattakaan vartaista ym. nimityksistä.
Minä kudon puikoilla, koska olen niin oppinut sanomaan sekä kotona että koulussa. Itse asiassa en ollut ennen Internetin käsityöjuttuihin tutustumista ajatellutkaan, että joku oikeasti puhuisi puikoilla neulomisesta, sillä olin nähnyt sitä vain lehdissä.
Voihan sen niinkin ajatella, mutta oikeastaan kieli ei ole niin yksinkertaista. Loogista olisi, että neulalla neulotaan, kuten jotkut yhä sanovat. Kutominen taas on ennen voinut tarkoittaa mitä tahansa kerroksittain etenevää työtä, eli on voitu kutoa vaikka savupiippua. Mielestäni jokainen voi aivan hyvin käyttää itselleen sopivia nimityksiä, turha kenenkään yrittää muuttaa puhettaan vaikka monet sanoisivatkin toisin. Murre-erojahan nämä paljolti ovat, puhumattakaan vartaista ym. nimityksistä.
Minä kudon puikoilla, koska olen niin oppinut sanomaan sekä kotona että koulussa. Itse asiassa en ollut ennen Internetin käsityöjuttuihin tutustumista ajatellutkaan, että joku oikeasti puhuisi puikoilla neulomisesta, sillä olin nähnyt sitä vain lehdissä.
# posted by : keskiviikkona, joulukuuta 21, 2005
: keskiviikkona, joulukuuta 21, 2005
"kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan ja neulalla ommellaan". Mutta loogista olisi neuloa neulalla, kutoa puilla, ja puikottaa puikoilla ? Siis puikottaa, puikata ? Pitäisikö suomen kieleen lanseerata uudissana, joka sopisi länsi- ja itämurteisiin ja yksilöisi neulomisen puikoilla tapahtuvaksi ??
Voi kuule, kyllä jää aikomukseksi monikin asia - jopa neuleiden saralla. Olen himoinnut jo kauan villa-puuvillasekoitteesta lankana A ja sinisestä 7 Veljestä-lankana B tehtyä ponchoa...siitä tulisi sellainen ruskeansininen. Mutta puikot pitäisi varmaan olla viitosen...enkä tahtoisi jaksaa kaivaa niitä esiin en sitten kirveelläkään. Ja tulisiko siitä sitten loppujen lopuksi liian kuuma pitää siitä ponchosta....sitäkin minä olen miettinyt.
Ja mitä sukkiin tulee, kiilat ovat minulle ne ongelmakohdat. Nimittäin kun silmukat siitä kantalapun reunasta nostetaan...voi kauhistus että siitä kohdasta tulee aina reikäinen!!! Siitä tulee, vaikka miten yritän siististi koukulla poimia silmukat! Se harmittaa kauheasti.
Lähetä kommentti
Ja mitä sukkiin tulee, kiilat ovat minulle ne ongelmakohdat. Nimittäin kun silmukat siitä kantalapun reunasta nostetaan...voi kauhistus että siitä kohdasta tulee aina reikäinen!!! Siitä tulee, vaikka miten yritän siististi koukulla poimia silmukat! Se harmittaa kauheasti.
<< Home
