Lean loki

Otsikkoni teksti löytyy varmaan monesta neuleblogista.

Näinhän se on, yleensä ihanaa ja joskus vähän kurjempaa, muttei koskaan kamalaa!
Edellä lähetin blogissani korjauksen Modan ohjeessa olleeseen virheeseen. Tämä malli saa nyt osakseen erityistä huomiota, sillä olen neulonut sen itse suurella hartaudella ja rakkaudella. Voikohan näin mahtipontisesti edes sanoa, mutta tuli nyt kuitenkin sanottua.
Jakku pyöreine etureunoineen ja raglankavennuksineen vaati onnistuakseen sen verran fiilausta ja kokeiluja, että oli paras neuloa se kokonaan itse. Tästä fiilailusta olen kertonut aikaisemminkin blogissani. Neulojalta tämä vaihe jää ymmärrettävästi pois, sillä Irja Mäkisen ohjeen mukaan sitä ei tarvitse. Neulojalle jää vain kritiikki omaa työtään kohtaan, esim. tuliko tuo kohta tehtyä tarpeeksi siististi, pitäisikö tehdä uudestaan? tai onko minulla käsialaani sopiva puikkokoko ja tarpeeksi kaunis käsiala? Pitäisikö kokeilla uudestaan, millä puikoilla saan ohjeessa olevan neuletiheyden?
Kuten varmaankin olette jo huomanneet, neuleen onnistuminen koostuu monesta pienestä asiasta.

Palataan taas Modan tyylikoulu 2 jakkuun.
Ensinnäkin Mandarin Fiesta-lanka on yksi suosikkilankani. Sitä on helppo neuloa ja siitä saa kaunista ja tasaista jälkeä ja vielä nopeasti. Langan kaapelikierre tekee siitä pyöreän ja ilmavan, jota pieni puuvillaan sekoitettu tekokuitu täydentää. Jakun pieni langanmenekki yllätti positiivisesti.
Neuloin jakkua kaavojen ja laskelmieni mukaan. Jotta pysyin kaavalla piti välillä (usein) purkaa ja kokeilla uudestaan. Kun toisen puolen kappaleet oli valmiina harsin ne kiinni ja sovitin päällä. Ainoa ongelma tässä vaiheessa oli etten ole mallikokoa ja jakun reunuksen ja kauluksen puuttuminen piti huomioida. Kun tekemiseni näytti vihreää valoa niin eikun vaan jatkamaan. Viimeinen ja tärkeä vaihe oli ribbireunan tekeminen. Silmukoita oli oltava kaarikohdassa juuri oikea määrä, jottei se käpertyisi tai lainehtisi. Poimin silmukoita pyöröpuikolle ympäri etureunan ja nelisen senttiä neulottuani katsoin miltä se näyttää. Onnistuin ekalla kerralla ja jatkoin neulomista reunuksen verran ja päätin kaarioiden silmukat samasta kohtaa ja peilikuvikseen, jolloin päätöskerros ja kauluksen reunasilmukat tulivat symmetrisiksi. Kaulusta jatkoin puikoille jääneillä silmukoilla halutun mitan. Helpottaakseni työtä tein takakappaleen reunan erikseen ja neuloin sen samankorkuiseksi kuin etukappaleet. Taitava neuloja voi tehdä koko reunuksen pyöröpuikoilla yhdellä kertaa. Jakun sovitus oli tämän jälkeen helpompaa ja se tuntui heti hyvältä päällä ja kotijoukotkin "hyväksyi" mallin. Jokainen neuloja kokee ainakin joskus tämän Yes!-tunteen, ehkä siinä se neulomisen ihanuus piileekin. Jakun kiinnitystavalla aloin herkuttelemaan ja hylkäsin tavalliset nyörit ja tilalle letitin pienet palmikot. Niiden päissä olevat langanpäät sain kauniiksi "erottelemalla" ne moneksi ohueksi säikeeksi. Jakunhan voi kiinnittää monella eri tavalla esim. hakasella, korulla tai silkkinauhalla. Silitin höyryraudalla varovasti neuloskappaleita ennen yhteenompelua ja vielä lopuksi koko jakkua.

Tässä tämän jakun kehityskertomus. Tuli melkein hiki sitä miettiessä muttei yhtään sitä tehdessä!

Aurinkoista päivää kaikille!