perjantaina, maaliskuuta 31, 2006

 

Hyvä me!



Hitsi, että on hauska lukea niin positiivisia lehtijuttuja neulomisesta.

En muista, että neulomisen muodikkuutta olisi Suomessa ennen hehkuteltu näin paljon. Viimeisin oli HeSarin koko sivun juttu neulebloggaajista, jopas jotakin. Näin pääsiäisen lähestyessä narsissiterveisin ja onneksi olkoon kaikille siinä olleille. Hienoa "peeärrää" harrastukselle! Luulisi viimeistään nyt häviävän harhaluulot pelkästä mummoharrastuksesta. Taidan olla tyhmä kun en ole koskaan pitänyt sitä semmoisena. Kaikki tapaamani alan ihmiset ovat olleet ja ovat kaikkea muuta kuin mummomaisia. Sitten, (= toivottavasti) kun tulen mummoksi teen iloisesti sukkia ja nuttuja, kuten siskoni 24-vuotias tytär tekee innolla kavereilleen ja tutuilleen. Toinen HeSarin artikkeli Helsingin lankaliikkeistä teki myös mannaa, sillä monen aloittelijan into voi lopahtaa, kun ei tiedä mistä lankoja löytää. On hauska seurata tuleeko tavarataloihin esim. Stockmannille lankaosastot uudelleen. Moni on haikaillut minulle niitä aikoja, kun sai nauttia lankaosastojen luovasta runsaudesta. Onneksi tämän kuuluisan neulomisboomin myötä on vanhojen jakelukanavien rinnalle noussut uusia lankamyymälöitä. Neulomisharrastuksen ja kauppiaden etu on, mitä enemmän niitä on.

Huomaan, että bloggaajille mikään ei näytä olevan mahdotonta ja halutun langan saa hankittua kun tietää vaan oikeat keinot ja kanavat.

Useassa sisustuslehdessä mummoilu on muodissa. Perinteiset pitsit, palavirkatut tyynyt ja kudotut peitot näyttävät nyt olevan sisustusmuodin huippua.

Justiinsa joo, että se siitä mummoharrastuksen maineesta!


Comments:
Mielenkiintoista on ollut seurata miten neulominen on tullut julkisuuteen reilun vuoden aikana. Aika paljon ovat harrastajat itse sen hyväksi tehneet. Pitäisiköhän laittaa veikkausta siitä mikä tavaratalo ensimmäisenä ottaa langat takaisin myyntiin, ja mitä lankoja sinne tulee.
 
Kyselin noin kuukausi sitten Stockmannin asiakaspalautehenkilöltä, onko lankaosaston paluu suunnitelmissa (haikaillen muistan, kuinka Stokkalta oli myynnissä Rowanin lankoja 80-luvun puolivälissä), mutta sellaista ei kuulemma ainakaan tähän hätään ole tulossa, koska talossa on remontti meneillään. Ideasta kiiteltiin kyllä.
 
23 iloista neulojaa palasi juuri Tallinnasta pulleiden lankakassien kanssa. Netissä ollaan juteltu ja tutustuttu. Viime keväänä teimme ekan reissun (10 hlöä) ja nyt uudestaan. Tosi hauska matkustaa samanhenkisten kanssa ja hehkuttaa yhdessä upeiden lankahyllyjen ihanuutta.
 
kristiina moi!
HeSarissa luki, että internetin luonteeseen kuuluvat sosiaalisuus, vuorovaikutus ja verkostoituminen. Tallinnan matkalla te todistitte, että neulojat ovat myös toiminnan naisia.Hienoa!
 
Tuula moi,
nyt kun tv:ssä kilpaillaan tanssimisesta, rakentamisesta, baareista, jalkapallon peluusta... niin miksei sitten myös neulomisesta? Neuleblogien suosiota katsoessa luulisi sille katsojia riittävän.
 
Minä olen neulonut pienen ikäni ja olen myös harrastanut julkineulontaa (esim. bussissa, lääkäriin odottaessani, luennolla) ennen kuin neulomisesta tuli trendi ja buumi. Näin ollen olen vähän hämmennyksellä seurannut neulonnan muodikkuutta, kun olen itse vähän niin kuin vahingossa trendeissä mukana ;-) Ja olen takuulla mukana vielä silloinkin, kun trendi menee ohi.

Onkohan yksikään sosiologi selvittänyt, mikä on ruoanlaiton, neulomisen, puutarhanhoidon ja monen muun käytännön taidon uuden tulemisen taustalla?

Tanja
 
Mun poika 17v oli Tallinnan reissulla mukana "jäniksenä"...kulki omia reittejään, mutta paluumatkalla laivalla tuli meidän kanssa syömään ja katsomaan kun me juteltiin ja neulottiin....myöhemmin kommentoi mulle, että "eihän nää neulojat mitään marttaporukkaa ollutkaan, hyviä tyyppejä"
 
edellä kirjoittaneen Tanjan kanssa olen samoilla linjoilla. Melkeinpä hämmentää tai välillä jopa huvittaakin tämä "trendikkyys" neulomisessa, kun itsekin olen pienen (nelikymppisen) ikäni neulonut aina ja joka paikassa, junamatkoilla, luennoilla ja ties vaikka missä. Vaikka ihan kaveripiirissä ei muita neulojia ole paljon ollutkaan, en ole koskaan kokenut olevani mitenkään erityisen kummajainen, mummomainen tai muutenkaan "kaapissa".
Joka tapauksessa on hienoa, että kädentaidot tulevat näkyville ja arvostukseen. Saamme säilyttää ja viedä eteenkinpäin hienoja taitoja.
 
Lähetä kommentti



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?