torstaina, joulukuuta 15, 2005

 

torstai on toivoa täynnä

Kiva tunne kun olette lähettäneet niin mukavia kommentteja.
Lannistavina hetkinä ne pistävät tsemppaamaan tämän tekniikan kanssa. Lainakoneella vielä kirjoitellaan, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa valkene.

Odottelen innolla, että saan laitettua Lean lokiin kuvia. Tänään toivon saavani siihen apua, kuten myös kommenteissa oleviin toiveisiin. Ensimmäisen kuvan jälkeen lupaan että niitä tulee, sillä minusta ainakin on hauskempi lukea kuvilla terästettyä tekstiä. Olen enemmän silmillä näkijä, kun lukija. Ehkä siitä johtuen tuli muinoin valittua tämä ammatti.

Olen ollut huolissani suomalaisten käsityötaidoista ja niiden jatkuvuudesta. Koulussakin käsityötunteja vähennetään kokoajan. Korjatkaa, jos olen väärässä?
Mutta teidän blogeja lukiessani en todellakaan ole enää huolissani.
Uskon, että teidän taidot ja innostus tarttuu takuuvarmasti lähipiiriinne, käsityötunneista huolimatta. Miten muuten olette oppineet mahtavat käsityötaitonne? Koulussa, kotona, kavereilta...?
Minun kohdalla tuntuu hassulta, että koulussani ei ollut käsityönopetusta ollenkaan, mutta tässä sitä vaan porskutellaan luovassa käsityöammatissa. Äitini ja isosiskoni peesissä opin taitoni.
En halua panetella kouluani, se oli luovuuteen kannustava ja muutenkin ihan hyvä.

Ehkä työni (ja malttamattomuuteni) takia tykkään tehdä kotona nopeita käsitöitä. Puseroita paksuhkoilla langoilla, paksuilla puikoilla (= 4-8) tai koukulla. Nro 3 puikot ja siitä alaspäin ovat kauhistus. Toki pieniä asioita voi tehdä pienemmillä puikoilla. Ihailen niitä, jotka osaavat ja jaksavat tehdä vaativia neuleita ohuista langoista. Jättipuikoilla tulee nopeasti, mutta niiden käyttöalue on vähän suppea.
Mutta vanha totuus pätee neulomisessakin, että "yks tykkää äidistä, toinen tyttärestä".
Malleja teen mielelläni kaikenkarvaisista langoista.

Aika rientää, täytyy mennä. Palataan.

Comments:
Koulussa olin teknisessä käsityössä, joten taidot olen oppinut kotona ja kantapään kautta, sisulla ja päätöksellä, että kyllähän minä tuon vielä opin...ensin tuli neuleet ja sitten kangaspuut...joiden kanssa alan olla sinut....olisin kyllä kiva opiskella alaa. Työväenopiston kursseja olen myös käynyt.
 
Koulusta sai hyvät perustiedot. Vaikka lapasista tulikin aina kieroja ja sukissa oli mahtavat reiät, niin puikkojen ja lankojen käyttäminen jäi mieleen. Myöhemmin ei sitten ollut niin suurta kynnystä aloittaa käsityöharrastusta kun tiesi ihan perusasiat.

Koulun ohella sain neuvoja äidiltäni ja mummoltani. Toinen opetti virkkaamaan ja toinen neulomaan. Pikku hiljaa se innostus sitten kasvoi ja aloin enemmän kiinnostumaan lehtien mallineuleista. Palmikot, helmineuleet, patenttineuleet yms. on tullut opiskeltua itse kirjojen ja lehtien avulla. Välillä tosin on menty takapuoli edellä puuhun ja villapaitaa sai olla purkamassa niin että valkoinen lanka muuttui hikisissä pikku käsissä aivan harmaaksi.

Hiljalleen ne kädentaidot sitten paranivat ja käsitöihin tuli tietty varmuus. Ihan hyvät perustaidot koulustakin saa, mutta käsitöitä saisi kyllä olla kouluissa enemmän. Hyvin harva nuori osaa enää edes nappia ommella.
 
Mammani opetti minut neulomaan ja virkkamaan jo ennen kouluikää... mutta silti tykkäsin koulun käsitöistä. Kunnes sain open jonka mielestä Unkari oli (ja kai on yhä) maailman napa. Eli jos et tehnyt jotenkin Unkariin liittyvää olit huono.
Kouluissa ei varsinaisesti ole enää vähennetty käsityön tunteja. Niitä on ne samat pakolliset seiskalla ja valinnaiset 8-9:llä kuten jo itselläni 80-luvulla. Mutta suuri muutos on juuri meneillään siinä, että valinnaisuutta yleensä on radikaalisti vähennetty = nuorilla ei ole niin paljoa mahdollisuutta valita käsitöitä. Tosin käytännössä näyttää menevän niin, että valitsevat ns. helpot aineet (ei millään pahalla!!!) eli kässän, kuviksen tai kotsan, ja jättävät vaikeat (lyhyet kielet) valitsematta. Itsestäni tulee tällä menolla työtön ranskan ope. Ehkäpä sitten ehdin neulomaan!
 
Minulla kummitäti eli äidin sisko opetti mut neulomaan. Lisää opin tietysti kouluissa, mutta eniten yritys ja erehdys menetelmällä. Itse valitsin yläasteella 4h/vk rättikässää eli kahden valinnaisen verran. mikään muu ei edes käynyt mielessä. Kyse oli kiinnostuksen kohteista ei helppoudesta. Mun luokalla oli kyllä useita ranskan lukioita...

Yläasteelta menin ja luin itseni vaatetusalan artesaaniksi, joten meitä on moneen junaan. Tosin ala on vaihtunut miehisempään mutta harrastukset ovat edelleenkin käsityöpainoitteisia. Lähinnä neulontaa ja satunnaisesti tilkkutöitä. Virkata en osaa, jos ketjusilmukoita ei lasketa ;)
 
Koulussa yritin oppia neulomaan, mutta varsinaisesti neulomaan opin itse, äidilta apua kysyen. Äiti olisi opettanut minut neulomaan varmasti ennen kouluikää, jos olisi osannut. Olen vasenkätinen, joten äiti ei osannut neuvoa.

Eikös sinulla Lea ole tytär? (Muistaakseni jossain vanhassa Novitassa oli juttua..) Oletko saanut tartutettua innostuksen häneen?
 
oletkin saanut jo tänne paljon tarinoita :) meillä ompelijaäiti ja käsitöitä harrastavat mummot ja isotädit takasi sen, että jos jotain halusi tehdä, tarvikkeet hankittiin ja joku aina jaksoi neuvoa.
 
Mielenkiintoista on lukea blogiasi. Itse taidan olla kummajainen, kun nuo paksut langat ja puikot ei millään iske meikäläiseen. 3-4 puikot tuntuvat omimmilta. Ihanaa katsoa telkkua ja antaa vain ohuehkon langan soljua puikkojen välissä. Marraskuussa neuloin puseron Ainosta ja niskat ja hartianseutu oli pitkään jumissa. Ohuemmilla puikoilla ja langoilla ei ole tuota ongelmaa.
 
Äidin ja mummun kautta minäkin olen oman vimmani käsitöihin saanut, verenperintönä siis. Mutta Neulonta-listan jäsenillä on ehdottomasti sijansa sydämessäni ja olen heille kiitollinen kun jaksavat neuvoa tällaista tyhmää aloittelijaa - osaan kyllä nyt jo pääntien tehdä itse, kiitos listalaisten, mutta paljon on vielä asioita, joita en hallitse.

Blogiasi on kiva lukea, keep up the good work.
 
Lähetä kommentti



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?