Lean loki

Hitsi, että on hauska lukea niin positiivisia lehtijuttuja neulomisesta.

En muista, että neulomisen muodikkuutta olisi Suomessa ennen hehkuteltu näin paljon. Viimeisin oli HeSarin koko sivun juttu neulebloggaajista, jopas jotakin. Näin pääsiäisen lähestyessä narsissiterveisin ja onneksi olkoon kaikille siinä olleille. Hienoa "peeärrää" harrastukselle! Luulisi viimeistään nyt häviävän harhaluulot pelkästä mummoharrastuksesta. Taidan olla tyhmä kun en ole koskaan pitänyt sitä semmoisena. Kaikki tapaamani alan ihmiset ovat olleet ja ovat kaikkea muuta kuin mummomaisia. Sitten, (= toivottavasti) kun tulen mummoksi teen iloisesti sukkia ja nuttuja, kuten siskoni 24-vuotias tytär tekee innolla kavereilleen ja tutuilleen. Toinen HeSarin artikkeli Helsingin lankaliikkeistä teki myös mannaa, sillä monen aloittelijan into voi lopahtaa, kun ei tiedä mistä lankoja löytää. On hauska seurata tuleeko tavarataloihin esim. Stockmannille lankaosastot uudelleen. Moni on haikaillut minulle niitä aikoja, kun sai nauttia lankaosastojen luovasta runsaudesta. Onneksi tämän kuuluisan neulomisboomin myötä on vanhojen jakelukanavien rinnalle noussut uusia lankamyymälöitä. Neulomisharrastuksen ja kauppiaden etu on, mitä enemmän niitä on.

Huomaan, että bloggaajille mikään ei näytä olevan mahdotonta ja halutun langan saa hankittua kun tietää vaan oikeat keinot ja kanavat.

Useassa sisustuslehdessä mummoilu on muodissa. Perinteiset pitsit, palavirkatut tyynyt ja kudotut peitot näyttävät nyt olevan sisustusmuodin huippua.

Justiinsa joo, että se siitä mummoharrastuksen maineesta!

Otsikkoni teksti löytyy varmaan monesta neuleblogista.

Näinhän se on, yleensä ihanaa ja joskus vähän kurjempaa, muttei koskaan kamalaa!
Edellä lähetin blogissani korjauksen Modan ohjeessa olleeseen virheeseen. Tämä malli saa nyt osakseen erityistä huomiota, sillä olen neulonut sen itse suurella hartaudella ja rakkaudella. Voikohan näin mahtipontisesti edes sanoa, mutta tuli nyt kuitenkin sanottua.
Jakku pyöreine etureunoineen ja raglankavennuksineen vaati onnistuakseen sen verran fiilausta ja kokeiluja, että oli paras neuloa se kokonaan itse. Tästä fiilailusta olen kertonut aikaisemminkin blogissani. Neulojalta tämä vaihe jää ymmärrettävästi pois, sillä Irja Mäkisen ohjeen mukaan sitä ei tarvitse. Neulojalle jää vain kritiikki omaa työtään kohtaan, esim. tuliko tuo kohta tehtyä tarpeeksi siististi, pitäisikö tehdä uudestaan? tai onko minulla käsialaani sopiva puikkokoko ja tarpeeksi kaunis käsiala? Pitäisikö kokeilla uudestaan, millä puikoilla saan ohjeessa olevan neuletiheyden?
Kuten varmaankin olette jo huomanneet, neuleen onnistuminen koostuu monesta pienestä asiasta.

Palataan taas Modan tyylikoulu 2 jakkuun.
Ensinnäkin Mandarin Fiesta-lanka on yksi suosikkilankani. Sitä on helppo neuloa ja siitä saa kaunista ja tasaista jälkeä ja vielä nopeasti. Langan kaapelikierre tekee siitä pyöreän ja ilmavan, jota pieni puuvillaan sekoitettu tekokuitu täydentää. Jakun pieni langanmenekki yllätti positiivisesti.
Neuloin jakkua kaavojen ja laskelmieni mukaan. Jotta pysyin kaavalla piti välillä (usein) purkaa ja kokeilla uudestaan. Kun toisen puolen kappaleet oli valmiina harsin ne kiinni ja sovitin päällä. Ainoa ongelma tässä vaiheessa oli etten ole mallikokoa ja jakun reunuksen ja kauluksen puuttuminen piti huomioida. Kun tekemiseni näytti vihreää valoa niin eikun vaan jatkamaan. Viimeinen ja tärkeä vaihe oli ribbireunan tekeminen. Silmukoita oli oltava kaarikohdassa juuri oikea määrä, jottei se käpertyisi tai lainehtisi. Poimin silmukoita pyöröpuikolle ympäri etureunan ja nelisen senttiä neulottuani katsoin miltä se näyttää. Onnistuin ekalla kerralla ja jatkoin neulomista reunuksen verran ja päätin kaarioiden silmukat samasta kohtaa ja peilikuvikseen, jolloin päätöskerros ja kauluksen reunasilmukat tulivat symmetrisiksi. Kaulusta jatkoin puikoille jääneillä silmukoilla halutun mitan. Helpottaakseni työtä tein takakappaleen reunan erikseen ja neuloin sen samankorkuiseksi kuin etukappaleet. Taitava neuloja voi tehdä koko reunuksen pyöröpuikoilla yhdellä kertaa. Jakun sovitus oli tämän jälkeen helpompaa ja se tuntui heti hyvältä päällä ja kotijoukotkin "hyväksyi" mallin. Jokainen neuloja kokee ainakin joskus tämän Yes!-tunteen, ehkä siinä se neulomisen ihanuus piileekin. Jakun kiinnitystavalla aloin herkuttelemaan ja hylkäsin tavalliset nyörit ja tilalle letitin pienet palmikot. Niiden päissä olevat langanpäät sain kauniiksi "erottelemalla" ne moneksi ohueksi säikeeksi. Jakunhan voi kiinnittää monella eri tavalla esim. hakasella, korulla tai silkkinauhalla. Silitin höyryraudalla varovasti neuloskappaleita ennen yhteenompelua ja vielä lopuksi koko jakkua.

Tässä tämän jakun kehityskertomus. Tuli melkein hiki sitä miettiessä muttei yhtään sitä tehdessä!

Aurinkoista päivää kaikille!

Minulla oli tänään Moda 3/06:seen tulevien neuleiden kuvaus Yhtyneiden Kuvalehtien studiolla ja puikahdin välillä käymään toimituksessa. Aktiivinen Modan lukija ja neuloja oli huomannut, että tyylikoulun neuleen malli no 51 ohjeessa on virhe. Täten haluan viipymättä käyttää tätä foorumia sen korjaamiseen. Virheellinen kohta korjauksen kera on yläpuolella olevassa kuvassa.
Toivottavasti saatte selvää, jos ette niin toistan saman: s.109, malli 51, vasemman etukappaleen HUOM kohdassa olevat mitat 19-20-21 cm pitää olla 17-18-19 cm.

Hauskoja neulomishetkiä, virheistä huolimatta!

Oranssi on hyvä punaisen ja pinkin korvike!

Suositut trendivärit kiertävät kehää.
Kun ostin oranssit saapikkaat niin pitihän niihin sopiva pipo tehdä. Muistin jaloissa pyörineen menneiden talvien värisen kerän. Onneksi oli tallessa. Tuplalangasta virkaten ei pipon tekemisessä aikaa tuhlaantunut.

Nuorena, alle lukioikäisenä ostin ensimmäisellä kesätyöliksallani oranssiset kumisaappaat, tossut ja puseron. Ompelin vielä oranssisen merimiespussukan, sillä olimmehan lähdössä perheen kanssa purjehtimaan. Jestas, kun olo tuntui tyylikkäältä tai ainakin trendikkäältä.

Hassua, että näissä kuvan vetimissä on vähän samantapainen olo, kotoinen ja tuttu, jo vuosien takaa!

Miten sinun elämässä värit toistuvat?

Tuntuu jo hieman häkellyttävältä lukea toistuvia artikkeleita, joissa julistetaan käsillä tekemisen ihanuutta ja tärkeyttä.
Anna no 9:ssä on Sanna Kangasniemen tekstittämä juttu (s. 28-30) otsikolla mikä nautinto tehdä itse. Siinä kouluttaja Jaana Venkula sanoo mm. "ihmisen kaipaavan ponnistelua, vaivan näkemistä, asioiden tekemistä, tuntemista". Asiahan on täyttä totta.
Häkeltymiseni syy on se, että tavallinen työni on sitä mikä monelle on niin tärkeä hupi ja henkireikä elämässä.
Täytyy myöntää, että aina tilaisuuden tullen olen itsekin valmis julistamaan käsitöiden ihanuutta ja olen vilpittömän iloinen jokaisesta tapaamastani konkarista tai noviisista.
Luulisin, että Modan lukijoille ja kaikille käsitöiden harrastajille nämä ovat tiedostamatta tuttuja, sanomattakin selviä asioita ja tuntemuksia. Miten on?

Kuvassa oleva kaunis pikkukivistä koottu vanha katukiveys on tekijänsä taidonnäyte, jota jälkipolvet voivat ihailla ja ihmetellä vielä nytkin. Neuleiden elämänkaari ei yllä aivan samaan, mutta saa aikaan vähintäänkin samanlaisen onnistumisen ja osaamisen tunteen.

Hauska nähdä ja vähän jännittääkin, mitä Moda 2/06 pääkirjoituksessa kerrottu blogi osoitteeni tuo tullessaan. Mielellään otan kommenttejanne (sekä +, että-) vastaan ja yritän kasvaa niiden myötä paremmaksi ihmiseksi ja suunnittelijaksi, niin sanotusti.
Kirjoittamisiin!

Heittäydy sinäkin taiteilijaksi ja koristele vanha puserosi tämän pariisilaispuseron inspiroimana.

Mukavinta tässä yksilöllisyyttä korostavassa muodissa on se, että kuviokirjailujen kädenjälki saa näkyä, oli se sitten hyvä tai vähemmän hyvä. Jokaiselta löytyy erivärisiä langanrippeitä, joita kannattaa viimeistään nyt hyödyntää. Kuviot voi toteuttaa helpolla tekniikalla ompelemalla ne ronskisti päälle tai tehdä erillisiä kappaleita, jotka ompelee sitten puseroon kiinni.

Yhtä oikeaa tekotapaa ei todellakaan ole vaan voi kerrankin päästää mielikuvituksensa laukkaamaan täysin vapaasti.

Ajattelitko sinä olla päivän taiteilija?